#metoo

Tämänkertainen postaus on valitettavan vakavamielinen. Monen muunkin Facebook-fiidi on varmasti viime päivinä täyttynyt  #metoo-postauksista, ja jos jollekulle on jäänyt kyseinen kampanja pimentoon, niin tällä #metoo kampanjalla siis yritetään tuoda tietoisuuteen naisiin (ja miksei miehiinkin) kohdistuvan ahdistelun laajutta ja ongelmallisuutta. Todella monet kaverini ovat jakaneet pelkän me too-viestinsä lisäksi omia kokemuksiaan ja ne ovat olleet todella kammottavia, joskaan eivät kovin yllättäviä. Itse luulen (toki toivon olevani väärässä), että jokainen tuntemani nainen on ”metoo“ ja ahdistelun kohteeksi joutuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Minäkin olen valitettavasti joutunut useammankin kerran todella inhottaviin ja pelottaviin tilanteisiin, joita en todellakaan toivo kenellekään. Minua on seurattu kotiin, tönitty, tuupittu, käyty käsiksi, suudeltu väkisin suulle, läpsitty takapuoleen, huudeltu, kulkuni on estetty ja olen joutunut jäämään pois junasta väärällä pysäkillä, koska minua kohtaan on käyttäydytty uhkaavavasti. Ajalla tai paikalla ei pitäisi olla mitään merkitystä (koska kai ihmisen pitäisi pystyä käyttäytymään asiallisesti aamusta iltaan?), mutta mainittakoon nyt vielä, että nämä kaikki asiat ovat tapahtuneet julkisilla paikoila, kirkkaassa päivänvalossa. Kerran jopa niin, että olen kävellyt käsi kädessä mieheni kanssa kadulla. Toisinaan, joku on tullut auttamaan, useimmiten kuitenkaan ei.  Joskus olen nähnyt, miten lähellä olevat ihmiset ovat tunteneet olonsa epämiellyttäväksi, mutta eivät silti ole sanoneet mitään.

Vaikkakin kamalia, kokemani asiat eivät ole erityislaatuisia tai ihmeellisiä, enkä halunnut kirjoittaa aiheesta vain jakaakseni omat kokemukseni.  Syy postaukselle on se, että kaiken edellämainitun kokeneena silti mietin, kehtaanko osallistua tähän kampanjaan. Mietin, että onkohan kokemani asiat niin kamalia, että niistä saa kirjoittaa ja ajatteleekohan kaikki, että yritän vain kerätä sääliä. Jotenkin meidät naiset on opetettu ottamaan tällaiset ”pienet jutut” vain vastaan ja hyväksymään ne. Siltä ainakin itsestä tuntuu. Joku älykkö jopa sanoi, että pitäisi olla onnellinen niin kauan kun joku viitsii osoittaa kiinnostusta, koska ketään ei enää kiinnosta sitten kun olen rupsahtanut.  Yhdelle kaverille oli sanottu, että ei kukaan ahdistele tuollaista pärstää. Jep jep. Tässä ajatusmallissa on jotain mätää ja siksi tästä pitää minun mielestäni puhua.

metoo

Ehkä pelottavinta tässä naisiin kohdistuvassa seksuaalisessa häirinnässä ja ahdistelussa on juuri sen arkipäiväisyys ja ”normaalius”. Koko homma menee pieleen jo varhain, sillä ahdistelu kohdistuu jo todella nuoriin nuoriin tyttöihin. Olin 5-vuotias kun eräs vanha setä päätti kokeilla onko tissini jo kasvaneet. Samainen ukko myös kertoi minulle kuulleensa radiosta, että jo 6-vuotiaat voivat laihduttaa ja suositteli minun kokeilemaan tätä heti kunhan täytän kuusi, koska ”tulee ne tissitkin sitten paremmin esiin”. Jo silloin se tuntui kuvottavalta, vaikka en ymmärtänytkään kuinka sairasta se oikeasti oli. Monilla kavereillani on ollut samantyyppisiä kokemuksia 8-vuotiaana, 10-vuotiaana, 12-vuotiaana. Tämän ei pitäisi olla normaalia eikä arkipäiväistä, mutta valitettavasti se on sitä. Ja jos tällaista tapahtuu jo lapsuudessa, ei sen kieroutuneisuutta ymmärrä edes aikuisena.

Yksi kommentti, jonka olen kuullut niin toisten naisten kuin miestenkin suusta on se, kuinka ihmiset nykyään ahdistuvat mistä tahansa, eivät osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Tästä ei ole kyse. Oikeat kohteliaisuudet ovat ihania, ne piristävät mieltä eikä kenelläkään varmaan ole niistä pahaa sanottavaa. Jokainen tietysti näkee asiat omien kokemustensa kautta, mutta itse otan yleensä vähän huonomminkin muotoillun kehaisun hyvällä. Sanallinen uhkailu ja ahdistelu ei kuitekaan ole kehumista.

Siispä. Älä itse ahdistele ketään, se on pepusta. Kun näet jonkun toisen pinteessä, auta jos voit. Usein julkisissa näkee tilainteita, joissa (yleensä nuorta naista) ahdistellaan sanallisesti tai yritetään painostaa lähtemään treffeille/antamaan numero jne. Jos vain kykenet, mene tämän ihmisen luo ja pyydä häntä sinun kanssasi istumaan toiselle paikalle. Minä itse sain kerran suuren avun eräältä vanhemmalta naiselta, joka saattoi minut toiseen vaunuosastoon. Jos pelkäät itse tilanteessa, pyydä muita auttamaan tai soita apua. Älä jätä ketään oman onnensa nojaan. Ja viimeiseksi, jos itse joudut ahdistelun kohteeksi, yritä kertoa asiasta jos vain pystyt, tarvittaessa myös  viranomaisille.

Keep safe friends ❤

4 Comments Lisää omasi

  1. Tärkeä aihe ja hyvä kirjoitus. Toivottavasti tämä kampanja tuo tätä asiaa enemmän pinnalle. #metoo

    Tykkää

    1. ladyswiss sanoo:

      Kiitos paljon, Kati! 🙂 On tosi jännää puhua tällaisista asioosta, mutta uskon että rohkeasti puhumalla voidaan muuttaa asenteita.

      Tykkää

  2. Nimetön sanoo:

    Hyvä Merja; olet oikealla asialla!

    Tykkää

    1. ladyswiss sanoo:

      Kiitos paljon 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s