11 asiaa minusta

Ensinnäkin, kiitos kaikille, jotka ovat käyneet lukemassa blogiani! Täällä on tähän mennessä vieraillut jo niin monta ihmistä, etteivät kaikki varmastikaan voi olla oikean elämän tuttuja. Kiitos siis tutuille ja tuntemattomille, että olette käyttäneet kallisarvoista aikaanne minuun! Kiitos myös kaikille, jotka ovat laittaneet minulle kommentteja tai lähettäneet viestejä yksityisesti ❤

Ajattelin, että tässä tilanteessa pieni lisätutustuminen ei olisi pahitteeksi ja päätin jakaa 11 (enemmän tai vähemmän tärkeää) asiaa itsestäni. Ehkä ne auttavat selvittämään, millainen ihminen täällä kirjoittelee tai viihdyttävät jotenkin muuten. Tässä siis 11 asiaa minusta:

kissakuva
Kissamuori ilmottautuu
  1. Olen kotoisin pienestä kylästä Pohjois-Satakunnassa. Vaikka kylämme oli aivan tavallinen maalaiskylä, se oli minusta paras paikka asua. Lapsena tai nuorena en koskaan kaivannut isommille paikkakunnille tai kaupunkiin, vaikka niissä olikin kiva käydä. Vaikka olen sittemmin asunut Helsingissä ja ulkomailla, sydämessäni olen edelleenkin täysi maalaistollo.
  1. Muutin Sveitsiin 5 vuotta sitten. Mieheni on sveitsiläinen ja pohdimme aluksi kummassa maassa olisi helpompi asua. Itse ajattelin, että opiskelijana minun olisi helpompi sopeutua uuteen maahan ja siksi päätimme muuttaa Itä-Sveitsiin. Aika pian minulle selvisi, että Sveitsissä opiskeleminen ei olekaan ihan niin helppoa kuin aluksi kuvittelin. Silloin oli kuitenkin jo liian myöhäistä ja onneksi ajan kanssa opiskeluasiatkin selkiintyivät.
maisema1
Uusi koti
  1. Vaikka asun Sveitsissä, opiskelen täyspäiväisesti Saksassa. Satun asumaan niin lähellä Saksan rajaa, että minun on järkevämpi käydä koulua Saksassa kuin Sveitsissä. EU-kansalaisena se on myös paljon helpompaa ja halvempaa.
  1. Menin naimisiin melko nuorena. Olin vasta 21-vuotias, kun muutin Sveitsiin ja menin naimisiin 22 vuoden ikäisenä. Taisin järkyttää valinnoillani joitain ihmisiä, mutta minulle on aina ollut tärkeää toimia intuitioni ja sydämeni mukaan. Nykyään kaikki suhtautuvat sveitsiläiseen mieheeni täysin luonnollisesti ja hän kuuluu kaikkien sukujuhlien peruskalustoon.

häät (2)

  1. Olen hullu kissamuori. Minulla on kaksi kissaa, Eemeli ja Sibelius, jotka ovat suunnilleen universumini keskipiste. Kännykkäni on täynnä kuvia kissoistani, Facebook-fiidini pursuilee kissavideoita ja tylsistytän kaikki tuttuni polveilevilla tarinoilla kissojeni sielunelämästä. Kotona 90% keskusteluista liittyy jollain tavalla kissoihin, sillä mieheni on yhtä hurahtanut.
sibbe
Sibelius ❤
  1. Fanitan vanhuksia. Sain asua ensimmäiset 14 vuotta elämästäni samassa talossa mummuni kanssa ja hän on yksi eniten ihailemistani ihmisistä. Yleisesti ottaen tulen hyvin juttuun vanhempien ihmisten kanssa ja vanhin ystäväni onkin 94-vuotias.
  1. Rakastan järjestää juhlia. Juhlien syyn ei tarvitse olla mitenkään erikoinen, minusta lähes kaikkea voi juhlistaa! Erikoisalaani kuuluvat teemajuhlat ja tähän mennessä teemoina ovat olleet Disney-prinsessat ja prinssit, Great Gatsby ja 20-luku, kiltit satuhahmot, Harry Potter ja keskiaika. Ensi kesänä juhlistame 5-vuotis hääpäiväämme teemalla ”englantilainen puutarhajuhla”.
20-gatsby
20-luvun tunnelmissa
  1. Olen myöhäisherännäinen käsityöharrastaja. Ala-asteaikoina en tykännyt käsitöistä oikeastaan yhtään ja yläasteella sain villasukkaparista vain toisen valmiiksi. Jostain syystä innoistuin ompelemaan, neulomaan ja askartelemaan heti, kun koulussa ei ollut pakollista käsityöopetusta. Nykyään kaikki DIY-tekeminen on lempipuuhaani.
  1. Olen omituisten onnettomuuksien ihminen. Olen pudonnut junakuiluun, kompastunut junaraiteisiin, litistynyt hevosella kahden puun väliin, jäänyt ampiaista pistäneen hevosen alle ja pudonnut ojaan. Murran myös helposti luitani ja viimeisen 5 vuoden aikana olen viettänyt yhteensä yli vuoden jokin ruumiinosa paketissa.
sairaala
Jääkiekko-ottelun seuraamista sairaalassa
  1. Olen synesteetikko. Luulin pitkään, että kaikki ihmiset kokevat kuukaudet, viikonpäivät ja vuodenajat väreinä ja pintoina. Vasta viime vuonna minulle selvisi, että kyse on synestesiasta, eli eri aistihavaintojen toisiinsa kietoutumisesta. Minulle esimerkiksi torstai on halpa, kiiltävä ja punainen muovi ja kiukkuisena varvastani jomottaa.
  1. Olen nössö. En uskalla katsoa mitään pelottavia tai jännittäviä elokuvia tai sarjoja. En yleensäkään katso paljoa televisiota tai elokuvia ja hurjimmat huitelevat Hakekaa kätilö-tasolla. Jos minun jostain syystä on pakko katsoa minulle ”hurja” elokuva , googlaan sen koko juonen etukäteen, jotta voin valmistautua henkisesti. Lähdin ”100-vuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi”-elokuvista ensimmäisen 10 minuutin jälkeen, koska kissan kuolema sai minut niin surulliseksi.  Mielestäni maailmassa on niin paljon kärsimystä, että sen keinotekoinen tuottaminen ja katseleminen ei viihdytä minua.

(Bonus: Kuten otsikon kuvasta saattaa päätellä, olen suuri Harry Potter-fani ja kuulun Korpinkynnen tupaan!)

Tässä siis 11 asiaa minusta. Minusta olisi aivan ihanaa, jos jättäisit itsestäsi hauskan faktan kommentteihin! 🙂

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”11 asiaa minusta

  1. Moi!

    Saako kysyä – mitä opiskelet ja vaikka et Sveitsin puolella opiskelekkaan niin varmasti tiedät asiasta jotain? Osaatko kertoa lisää? Onko ulkomaalaisen helppo päästä sinne Sveitsiin opiskelemaan, miten asuminen, tuet, paljonko se maksaa.. yms? Kiitos 🙂

    Tykkää

    1. Hei Hanna ja kiitos paljon kommentista! 🙂

      Opiskelen englantia pääaineena ja historiaa sivuaineena. Jouduin aloittamaan opinnot alusta, kun muutin tänne, koska en voinut jatkaa vanhaa pääainetta (koko tiedekuntaa ei ole Sveitsissä nimittäin). Uuden korkeakoulututkinnon aloittaminen täällä on hiukan hankalaa, sillä kaikki suomalaiset ylioppilastodistukset eivät ole riittäviä. Kirjoitettujen aineiden lisäksi kursseja täytyy olla suoritettuna tarpeeksi (esimerkiksi minun lyhyt matematiikka ei ollut riittävä). Sen lisäksi, että yo-todistuksen täytyy täyttää sveitsiläisen Kantonschulen kriteerit, sinulla täytyy olla opiskelupaikka valmiina kotimaassa. Eli jos haluat opiskella historiaa, sinun täytyy olla päässyt Suomessa pääsykokeista läpi. Se on aika tyhmää, koska Suomessa ja Sveitsissä yliopistojen sisäänottokriteerit on aivan erilaiset. Täällä otetaan paljon opiskelijoita sisään ja osa vaan putoaa matkasta. Helpompaa onkin, jos voit vaihtaa vuoden tai parin jälkeen tai jatkaa suoraan maisterivaiheeseen. Opiskelu on maksullista kaikille, hinnat vaihtelevat suuresti riippuen koulusta ja opinalasta, 600- 800 frangia on yliopistolle aika normaali lukukausimaksu. Yksityiset koulut (vaikkapa suuhygienistiksi tai hierojaksi opiskelu) voi olla n. 10 000 frangia koko opiskeluajalta. Meidän tekninen yliopsto St.Gallenissa on 1300 frangia sveitsiläisille ja ulkomaalaisille 3000 f., mutta toisinaan hinnoissa ei ole sveitsiläisten ja EUn kansalaisten välillä ollenkaan eroa.
      Sveitsiläistä opintotukea ei minun käsittääkseni ole, mutta tukea saa Suomesta kyllä jos vain tukikuukausia riittää. Stipendejä on myös mahdollista saada, tosin siitä tiedän hyvin vähän. Opiskelijana täällä on aika kallista, vaikka joitain alennuksia toki saa. Suurin osa opeiskelijoista asuu kimppa-asunnoissa, opiskelija-asuntoloita on vähemmän ja yksin asuminen tyyristä. Suurin osa omista sveitsiläisistä kavereistani asuvat/asuivat kotona opiskeluiden ajan.

      Saksassa tosiaan lukukausimaksu on kaikille sama 150e per lukukausi. Suomalainen yo-todistus kelpaa ongelmitta ja opiskelupaikkaa haetaan kokemuksen ja todistusten perusteella. Itse pääsin helposti ulkomaalaiskiintiössä sisään ilman pääsykokeita. Sveitsissä ja Saksassa molemmissa on korkeakouluissa yleensä sama kielivaatimus,eli C1-taso.
      Toivottavasti tästä oli jotain apua, kysy ihmeessä jos jäi jotain epäselvyyksiä. Autan mielelläni myös etsimään vastauksia jos en suoralta kädeltä osaa auttaa 🙂

      Tykkää

  2. Kiitokset ja iloiset terveiset aika-avaruus-synesteetikolta! Värejä ja materiaaleja mulla ei ole, mutta numerot, aakkoset ja aika asettuvat tilajatkumoihin, joista niitä ei voi mitenkään erottaa. En tuntenut ennestään synestesiaa ilmiönä, mutta olipa hauskaa löytää ”diagnoosi”!

    Tykkää

    1. Mahtavaa, kohtalotoveri! Synestesia on ilmeisesti aika huonosti tunnettu ominaisuus. Moni pitää sitä niin päivänselvänä, ettei osaa edes ihmetellä ennen kuin keskustelee jonkun ei-synesteetikon kanssa. Olisi aika hauska tietää, kuinka monella tätä on jossain muodossa 😃

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s